MEISTÄ

Omatoimimatkoja parista päivästä melkein kolmeen viikkoon. Niitä on reissattu jo kohta 40 vuoden ajan kotimaassa ja Euroopassa.  Monenlaisia matkavariaatioita mahtuu joukkoon, mutta ehkäpä semmoiseen ihan perusreissuun kuuluu ensin lento, sitten vuokra-auto alle ja paluulento takaisin. Junamatka on aina tervetullut osa matkaa, siinä on vaan semmoista selittämätöntä viehätystä. Toki viehätys voi olla joissain umpitäydessä Italian paikallisjunan hullunmyllyssä joskus vähän hakusessa, mutta kokemusta rikkaampana sitä pullahtaa sieltäkin asemalaiturille.

Yöpaikkoina kaikkein mieluisimpia ovat pienten kylien talot, joita on vuokrattu muutamista päivästä 10 päivään. Ja mitä vanhempi talo ja kylä, sen parempi. Ihan maalattialla ei kuitenkaan ole yövytty. Jos naapurin setäpappa omatekoista yrttilikööriä tarjoillessaan tarinoi, että tämä meidän kaupungin muuriin rakennettu asunto on ollut joskus luostari, niin sehän on ohhoh, mahtavaa. Mutta mielellään siinä luostarissa saa kuitenkin olla nykyajan mukavuudet. Tosiaan, variaatioita majapaikoista ja reissuista on kaikenlaisia.

Noita suhtalaisen hyvin nukuttuja yösijoja on matkojen varrella pitkästi toistasataa. Valmismatkat eivät ole meitä koskaan houkuttaneet, joten semmoisten suhteen meillä on aukko sivistyksessä.

Matkalla olo alkaa jo kotona, kun tutkaillaan majapaikkoja läpi ja suunnitellaan reittiä.  Joku on maininnut, että hullun vaivalloista tuommonen touhu, mutta onneksi kukin voi reissata tyylillään.

Koti on kuitenkin se The paras paikka maailmassa, mutta sieltä on niin mukava lähtä kaverin kanssa ihmettelemään muitten eläjien kotoseutuja. Ja palata taas sinne omaan pesään. Iltauutisten aikaan sohvalta kuuluukin aika usein Hei, tuolla ollaan oltu!

Olen itse löytänyt hienoja vinkkejä ja paikkoja toisten kirjoituksista, joten toivon ja uskon, että näistä tarinoista on hyötyä jollekin toiselle satunnaiselle matkailijalle. Ja onhan se mukavaa kerrata matkan tapahtumia jälkeenpäin. Luulenpa, että se on myös monen kirjoittelijan motiivi tarttua toimeen. Itsekseen hymyilevä naputtelija, kahvikuppi vieressä ja välillä epämääräinen hörähdys, siinä varmaan matkan muistelijan perusainekset.